Jumalauta mikä olo. Tuntuu kuin olisi puolipainottomassa tilassa ja ympärillä kirkuu valojen, musiikin ja loputtomien ihmismassojen psykedelia. Kuumetta on, taatusti yli 38 astetta. Varmaksi en tiedä ja särkylääkkeetkin jäivät kotiin. Kello on yli yhdeksän ja festarit ovat olleet käynnissä jo pari kolme tuntia. Myyntipöytä ammottaa tyhjyyttään ja alamme samantien järjestelemään paitoja esille, kun vaan saamme raahattua roudauskassit yleisömeren läpi taisteluasemiimme. Onneksi mukana on kokenut taistelijapari, kuka on jo etukäteen hoitanut pöydät meille.
Kotoolta pääsin lähtemään vasta seitsemän aikaan. Tavoite oli olla hyvissä ajoin paikalla festivaaleilla ennen ovien avaamista yleisölle, mutta lapsille löytyi vahti vasta silloin. Nämä hommat ovat sellaisia, mitkä muuttavat väkisinkin aikatauluja ja niihin on vaan pakko mukautua. Loputtomalta tuntuvaa pilkkopimeää pikkutietä Vääksystä Tampereelle tuntuu paljon pidemmältä, kuin se oikeasti onkaan. Kuumeesta kirvelevät silmät eivät tee hommaa helpommaksi, mutta kahta tuntia myöhemmin olen mestoilla, hieman yhdeksän jälkeen.
Reilussa tunnissa saamme myyntipöydän edes jonkinlaiseen kuntoon ja myymme paitoja, sekä huppareita kaiken kaaoksen keskellä sen minkä kykenemme. Noin kahden tunnin kuluttua alkaa homma jo selkenemään. Päätämme, että järjestelemme myyntipöydän oikeasti kunnolla vasta lauantaina. Se on oikea päätös. Kuume pahenee, päässä pyörii, mutta muuten olo on mitä parhain. Pitkästä aikaa näkee ystäviä ja heitä on paljon! Bändien soittaessa ei kuule murto osaakaan puheesta, mutta siihen on jo tottunut. Lavalta vyöryvä äänimassa jyrää alleen puheen, huudon, kaiken. Pääasia on, että on oman heimon luona ja sen tuntee ihan ilman sanojakin.
Kaikki ei mene kuitenkaan putkeen. Muutaman bändin puolesta hieman harmittaa, että emme kyenneet tarjoamaan apua merch myynnissä. Oma homma oli niin pahasti kesken, että ei ollut pienintäkään mahdollisuutta lisätä siinä kohtaa sitä kaaosta ja myyntipöytä oli niin täynnä, että siinä ei ollut yksinkertaisesti tilaakaan. Me olimme luvanneet auttaa merch myynnissä omien resurssiemme mukaan ja nyt niitä resursseja ei ollut, hitto että se jäi syömään sisintä rotan lailla - anteeksi.
Normaalisti keikkaraportti sisältää fiiliksiä illan bändeistä. Tämä raportti ei sitä tee. Ai miksi? No, bändit olivat ihan saatanan kovia. Kaaosta ja duunia riitti kuitenkin niin paljon, että en muista fiilistelleeni yhdeltäkään bändiltä yhtään kokonaista kappaletta. Vain hajanaisia sirpaleita sieltä täältä. Välillä ei kaikessa kaaoksessa kerinnyt tajuamaan sitä, että bändi oli vaihtunut. Ja pari muutakin ehkä mennyt siinä sivussa. Wantonia sentään onneksi näki hetken. Siinä on erittäin kova kotimainen bändi, mikä kannattaa ottaa tsekkaukseen! Syväluotaavampaa analyysia ei silti kykene tekemään, sillä taas mentiin!
DAY 2
Herään seitsemän jälkeen hotellihuoneen hämärässä. Neljän tunnin yöunet ovat antaneet sen verran virtaa, että en saa enää unta. Yöpöydällä on puolikas tölkki stout olutta ja olen näemmä nukahtanut ennen tölkin loppuun pääsemistä. Käyn suihkussa, ajan parran ja teen aamupalaa. Vaikka koetan olla hipi hiljaa, niin Jori herää rymyämiseeni joka tapauksessa. Sanon, että häivyn kohta dallaamaan Tampereen katuja, niin hän saa nukkua vielä rauhassa ennen illan koitosta. Suljen oven takanani ja katoan Mansesterin syövereihin.
Tää on yksi homma mistä nautin näissä reissuhommissa. Voi olla hetken aikaa vieraalla paikkakunnalla ihan rauhakseen ja vaellella turistina. Ilma on sateinen ja snadisti kolea. Kosteus puree kankaan läpi, kun nojailen sillankaiteeseen ja katselen Tammerkosken mustia virtauksia. Olen kierrellyt jo tovin ympäriinsä päämäärättömästi ja tuijotellut kiinni olevien liikkeiden näyteikkunoita. On pyhäpäivä ja shoppailemaan, tai edes lämmittelemään ei minnekään pääse. Kymmeneltä aukeaa onneksi pari levykauppaa ja loppu aamupäivä menee niiden valikoimia kolutessa. Sen jälkeen takaisin hotellille ja suunnittelemaan lounaspaikan valintaa. Normisti ei tule paljoa ravintoloissa syötyä, mutta parin päivän keikkamatkalla se kuuluu vähän niinkuin pakettiin. Raskas duuni ja snadi hemmottelu, ei se ihan väärin olo. Kello on about neljä. Tällä kerralla olemme ajoissa pelipaikoilla ja myyntipöytä saadaan järjestettyä sellaiseen kuntoon, että on helppo löytää paitojen koot ja muutenkin tavara on paremmin esillä. Nyt käsillä oleva valikoima poikkeaa ehkä siinä mielessä "totutusta", että mukana ei ole lainkaan uutuuksia. Se herätti vähän ihmetystä, mutta antakaapa kun selitän mistä on kyse.
Olen viime vuosina muuttanut radikaalisti puodin toimintatapaa. Ennen teetin/painoin paitoja suuria määriä varastoon. Näin valikoimat olivat optimoituja tapahtumia varten ja valikoimaa piisasi. Nyt uusi toimintatapa on, että pidän vain yhden paidan myymälässä esillä ja vasta siinä vaiheessa, kun asiakas tilaa verkon kautta paidan tai ostaa sen myymälästä, painan sen odottaessa/tilauksesta. Heti mukaan, heti pakettiin. Nopeaa ja tehokasta. Lisäksi varastoon sitoutuva rahamäärä järkevöityy. Tokikaan se ei ole silloin se optimaalinen ajatellen tapahtumia.
Sen sijaan mukana oli ns. vanhaa varastoa, mitä on hyllyillä vielä vaihtelevasti pienistä määristä isoihin määriin. Pudotin hinnat kerralla alas, eli mentiin ns. festari -tarjouksella. Ideana oli myydä niin paljon vanhaa varastoa pois niin halvalla, että sitä oikeasti menee. Muuttaa se takaisin rahaksi ja tehdä taas uusia investointeja. Eihän ne paidat siis mitenkään vanhaksi olleet menneet. Edelleen ovat ja pysyvät valikoimissa. Mutta näin sai taas lisää varastotilaa ja tuleehan tämä näkymään jatkossa taas uusina tuotteina. Ja kyllä ne paidat kauppansa tekivätkin!
Vaikka tavaraa oli paljon, niin sitä ei ollut niin paljoa kuin aikaisempina vuosina. Kun pätin lopettaa, tai ainakin vähentää keikkailua, myin kerralla pakun, myyntiteltan ja oikeastaan kaiken, mikä supportasi keikkamyyntiä. Ideana oli asettua paikoilleen. Keskittyä myymälään ja nettimyyntiin.Yllättävän paljon sitä kamaa mahtuu kuitenkin ihan basic henkilöautoonkin.
Tarkoittanee sitä, että ehkä tässä voisi pikkuhiljaa taas aktivoitua keikkarintamalla - ehkä. Ainakin syys-talvi- kevät aikaan. Kesällä Vääksystä ei kannata lähteä mihinkään. Silloin täälläkin riittää turisteja ja asiakkaita. Silloin ei tarvitse raahata Ikea -kasseja, ei nukkua pakussa, ei palella sateessa. Pääsee omaan sänkyyn goisimaan, illalla saunomaa ja vieläpä lasten kanssa uimaan työpäivän päätteeksi. Ei tarvitse ajella puolta Suomea ees taas silloin, kun muut nukkuvat. Elämä on silloin helpompaa, mutta toisaalta ei näe niin paljoa ystäviä eikä bändien vetoja. Kaikessa on puolensa. Mikään ei ole tietysti lopullisesti kiveen hakattua.. PaitsiTAWASTIA STOMP - se on ikuisesti kalenterissa, siitä ei tingitä! Nyt päikkärit ja sitten tekemään duunia.
KIITOS: HOLD FAST, STOMPIN YLEISÖ, YSTÄVÄT sekä TOVERIT ja tietenkin PELTSI!!!
Ps. vähän sekavaa tekstiä, mutta viikonloppu painaa vielä päälle.
Sign in in order to write a comment.